lauantai 1. heinäkuuta 2017

It's hard to move your body

Mä olen aina inhonnut liikuntaa. Etenkin koulun liikuntatunteja, joissa olin aina hitain ja huonokuntoisin. Jo ala-asteella tekeydyin usein sairaaksi, jotta vältyin mahdollisimman monelta kidutustunnilta.

Juokseminen on aina tuntunut niin vaikealta. Henki loppuu kesken, kylkeen pistää, jalkoja pakottaa, housut valuu koko ajan alaspäin, tissit pomppii ylös ja alas niin että sattuu. Pyöräilystä perse tulee niin kipeeksi, että sen jälkeen istuminen sattuu monta päivää. Uimisesta tykkään, mutta siinäkin tekniikkani on ilmeisesti väärä, sillä pidemmän uinnin jälkeen selkään sattuu.


Omaa aktiivisuutta lisätäkseni olen ensimmäistä kertaa jopa suostutellut itseni kuluttamaan rahaa tähän projektiin. Olen luonteeltani tosi pihi tietyissä asioissa, sen takia en ole ikinä hankkinut mitään kuntosalikortteja tai ostanut kalliita lenkkareita. Nyt kuitenkin tilasin treenivaatteita Zalandolta, sillä satuin löytämään ale-osastolta hyviä tarjouksia. Ostin uudet lenkkarit, trikoohousut ja urheilurintaliivit, yhteensä vain 50 euroa! Kaupasta mukaani tarttui kahvakuula ja hyppynaru, joilla voin urheilla sisätiloissa sekä juoksuvyö, johon puhelin ja avaimet saa laitettua lenkin ajaksi.  Nyt viimeisimpänä heräteostoksena ostin aktiivisuusrannekkeen, Polar Loop 2.


Aina löytyy joku tekosyy olla lähtemättä lenkille. Ulkona sataa. Siellä tuulee liikaa. Nyt ei sada, mutta kyllä kohta sataa. Ei ole aikaa. No mä menen huomenna. Vuorotyökin asettaa omat haasteensa ajankäyttöön: kun tekee vuorokauden sisällä kaksi työvuoroa ei energiaa aina löydy liikuntaan vaan tekee ainoastaan mieli laittaa pää tyynyyn. En ole vieläkään saaanut liikunnasta kovin säännöllistä rutiinia, koska arkeni on niin vaihtelevaa. Nytkin meneillään 7 päivän työputki, eikä lenkille lähteminen innosta tippaakaan.

Kaikista näistä vaikeuksista huolimatta yritän säilyttää positiivisen asenteen: joka otettu askel vie mua eteenpäin tällä matkalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti